Sattuma
Sattumaako lie, kun sanaa "sattuma" et Raamatustasi löydä!
Sattuma
Teetkö sinä, lukija, syntiä käyttämällä sanaa; ”sattuma”, kun pitäisi puhua Jumalan töistä? Häpeätkö sinä Jumalan nimen mainitsemista ja livahdat sen ohi sanomalla: ”niin sattui”? Jos niin teet, riistät kunnian Jumalalta. Vanhan virren tekijä runoilee, että tyhmä sanoo Jumalan ihmeellisistä teoista: ”Se on sattuma”. Uskovalle, Jumalan lapselle ei mitään satu. Kaikki, mikä hänen osalleen tulee elämässä, on hyvän Taivaallisen Isän sallimaa, antamaa ja johtamaa. Ihmekään ei ole sattuma, vaan Jumalan teko, joka Hänen kiitoksekseen ja kunnaikseen on tunnustettava.
Joitakin vuosia sitten kertoi eräs henkilö tuoreeltaan kokemuksensa ihmeestä, jota joku voisi sanoa sattumaksi. Kertoja oli olut yksin kotosalla ja mennyt lämmittämään kellaria. Lämmityspuuhissaan hän vahingossa tuli työntäneeksi sisäänpäin aukeavan oven takanaan kiinni. Hän haparoi käsillään jotakin, josta saisi sormilleen otteen vetääkseen oven auki. Hän huomasi ensi kerran, että ovi oli ihan sileä sisäpuolelta. Samaan aikaan hän teki toisenkin huomion, nimittäin sen, että hänen päätään alkoi pyörryttää: Kellari oli täynnä lämmityksen aiheuttamaa häkää. Ja kolmas huomio oli se tieto, että asuinrakennuksessa ei ollut ketään, eikä ollut odotettavissa ketään palaavaksikaan, ennen kuin muutamien tuntien kuluttua, ei odotettavissa muita kuin kuolema. Se saapuisi sinne kellariin, suljetun oven taakse. Kertojamme ei enää pysynyt seisaallaan. Silloin kopeloidessaan takkinsa taskuja, hän löysi yhdestä taskusta suuren naulan. Se oli pelastuksen naula. Se oli joskus aikaisemmin muissa töissä oltaessa jäänyt takin taskuun. Siellä se naula oli, kun hän oli tuvasta lähtiessään heittänyt tuon takin hartioilleen. Hän sai lyötyä naulan kiinni oveen ja veti sen sillä auki. Naula oli ollut pelastuksen välineenä.
Miten se tyhmä sanoikaan? ”Se on sattuma”. Jos olet uskossa, et sano niin. Sinun täytyy nöyränä ihmetellä ja tunnustaa Jumalan johdatus. Kuvittele, lukija, oloasi tuon kertojan asemassa, niin hänen hädässään kuin pelastuneenakin. Mitä Sinä sanoisit sen jälkeen? Kehtaisitko kotiväellesi ja työtovereillesi sanoa sen, mikä Jumalan kunniaksi olisi sanottava?
Tuossa kertomuksessa on muutakin ajateltavaa. Kerran olet sinäkin oven takan, jota kuolema painaa kiinni erottaen sinut elämästä. Ei pysty omasi, eikä lääkärien sormet siihen oveen. Yksi pystyy. Elävä usko Jeesukseen on se ”naula”, joka pystyy siihen. Kun sitä käytät, et jää kuolemaan siihen häkään, joka pystyy siihen. Kun sitä käytät, et jää kuolemaan siihen häkään, joka nousee sammumattomasta helvetin tulesta.
”Jolla Jumalan Poika on, hänellä on elämä. Jolla Jumalan Poikaa ei ole, hänellä ei ole elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään (1. Joh. 5:12) Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään (Joh. 3:36)”.